Siis NCC on Youtubessa. Oho. Tässä esitellään tulevien naapureidemme tiluksia. Innostaako tällainen asunnon ostamiseen? Minkä merkityksen te näille videoille antaisitte?
Construcion company NCC is in Youtube. Interesting.
Talouselämän interweb-sivuilla on Kreetta Onkelin kolumni asunnon ostamisesta. Hyvä kirjoitus. Samaistuin tunnelmiin, vaikka oma kotitarinamme onkin erilainen. Lukaiskaa, jos kiinnostaa.
“Vuorovaikutuksemme pelkistyi. Kun asunto lopulta löytyi, emme enää keskustelleet putkiremonteista ja yhtiövastikkeesta. Näyttävä sisäänkäynti kahden kaljakuppilan välistä ei ollut mikään ongelma. Ostopäätös sinetöitiin lauseella: Osta nyt perkele se kämppä.”
PS. NCC:llä olisi vielä hulppea ja komea vajaan 800 000 egen kämppä naapuristamme myynnissä. Siispä eikun manaamaan. Tuossa ei taida suurimmalle osalle meistä edes perkeleet auttaa.
Tommi Aitio on kirjoittanut Kauppalehti Optioon jutun loftien syntyhistoriasta. Tommin juttuja on aina kiva lukea, niin nytkin. Tässä tarinaa! PS. NCC:n rakennuttamia asuntoja on vielä myynnissä.
“Toisen maailmansodan jälkeen New Yorkin Sohossa tapahtui kummia. Taiteilijat ja yleisboheemit alkoivat katsella rähjäisiä tehdasrakennuksia etsien avaraa tilaa luomisvoimansa pyrskähtelylle. Syntyi loft-kulttuurin ensi aalto.
Loft-asumisen seuraavassa vaiheessa robusteja teollisuustiloja alkoivat asuttaa dynaamiset pankkiirit ja tyylitietoinen mainosväki, hetken kuluttua myös piippua polttelevat perheenisät lapsikatraineen. Viimein Lohikäärmeen vuosi -elokuvassa (1985) brooklyniläisen tehdaskiinteistön holtittoman hienot näkymät Manhattanille aurasivat tietä loftien valtavirtaistumiselle.
New Yorkin ja Lontoon kaltaisissa satamakaupungeissa on riittänyt rakennuskantaa uudentyyppisen asumistavan muodostumiselle. Manner-Euroopassa Berliini on näyttänyt suuntaa.
Myös Helsinki liittyy urbaanien suurkaupunkien sykkeeseen. Arkkitehtitoimisto Helamaa ja Pulkkinen on suunnitellut Taliin, entiseen Helvarin radiotehtaaseen autenttisen loft-muunnelman. Asuntoja ei ole jaettu ahtaiksi kopperoiksi, ja sisätiloihin esille jätetyt kattopalkistot ja sienipilarit muistuttavat kauniisti rakennuksen alkuperäisestä käytöstä. Vain näkymä Williamsburgin sillalle ja Ellis Islandille puuttuu, mutta niin se puuttuu Lontoon Docklandsin kalleimmistakin lofteista.”
♥
