Lainasin meidän Dualit-blenderiä duunipaikan hässäköihin. Jotenkin se oltiin onnistuttu saamaan siinä menossa hajalle. Ostin tilalle KitchenAidin version mustana. Yritin hommata sitä Suomen tyylikkäimmästä tavaratalosta, mutta toimitusaika olisi ollut kuusi viikkoa. Joo, ei kiitos. Ja Zarro myy vain Dualitia.
Päädyin tilaamaan blenderin AmbienteDirectistä. Se tuli vajaassa viikossa kotiin. Mikä parasta, laite mahtuu keittiökaappien välitilaan korkeutensa puolesta. Nyt sitä varmaan tulee paremmin käytettyäkin. Olen myös sitä mieltä, että tämä uusi peli on parempi kuin se rikkoontunut. KitchenAid lähtee välittömästi mylläämään kamoja. Dualitia piti aina tökkiä haarukalla, jotta möyhennettävät palaset olivat rouvalle juuri sopivissa kohdissa.
Katsokaapas muuten, kuinka tuo Dualit kiiltää. Jynssäsin sitä mikrokuituliinalla. En ollut käyttänyt tällaista rättiä aikaisemmin, mutta olipa kätevä siivousväline! Suosittelen! Liina tuli tuon teräksisen Aalto-vadin mukana. Kotinörtti sai sen jostain. Säilytän kulhossa vitamiineja, jotta muistaisin syödä niitä.
Päivitys välittömästi Testivideo vaikutti myös ostopäätökseen.
Our Dualit blender got broken so I replaced it with a KitchenAid. What an excellent decision: the latter one does its work better and you can store it on the kitchen countertop. It’s not too high.
Ilahduttavien lahjojen ostaminen minulle on nykyään kai aika helppoa. Sain avoanopilta ja avokälyltä kaksi Vitriiniä toukokuussa tasavuosilahjaksi. Pölyt niistä pitäisi muistaa pyyhkiä. Eikä saisi sulloa liian täyteen. Tykkään näistä silti, vaikka ovatkin vähän sotkuiset. Oma vika.
Karsin yöpöydältä kamoja pois. Aqualan-rasvatuubi ei ole kovin kaunis. Vähän vieraskoreutta siis.
Tältä yöpöytä useimmiten näyttää: Sisustuskirjat ovat parasta unilukemista tai pikemminkin uniselailua. Inspiroivimmat kuvat merkitään tarralapuilla. Erittäin vähäiset käyttökoruni säilytän ex-duunikavereilta saadussa Aalto-maljassa. Maljassa on muun muassa Intiasta ostettu hopeinen rannekoru.
Se on kovin kaunis. Ainakin omasta mielestäni.
Hienompi säilytyspaikka olisi Iittalan Vitriini-rasia. Pari seuraamaani blogia kirjoittivat jo uudesta rasiasarjasta. Näistä jutun siis bongasin: sisustusta ja sitruunoita ja coco sweet dreams. Rasiasarjan on suunnitellut lasitaiteilija Anu Penttinen. Materiaaleina on käytetty lasia, puuta ja alumiinia.
Olen onnellinen jahkailija. Ennen hankinnat tuli tehtyä hätäisesti. Nyt junnaan vaihtoehtojen kanssa – yleensä pitkään. 1,5 vuoden harkinnan jälkeen ostimme Citterio 98 -aterimet. Itse asiassa aterimia on nyt 18 kutakin, koska pukki toi niitä lisää. Sopii tähän talouteen, sillä järjestän aina silloin tällöin isoja illallisia.
Veitsi tuntui aluksi pitkältä haarukkaan nähden, mutta siihen tottui viikossa. Ison lusikan reunat ovat aika koverat, ja vesitahroja aterimiin tulee astianpesukoneessa jonkin verran. Olen silti todella tyytyväinen valintaan. Otan myös sulan hattuun aikuismaisesta ostoprosessin hallinnasta.
PS. Lautasliinoina ovat tukusta ostetut klassiset, valkoiset ja paksut paperilautasliinat. Omat ehdotomat suosikkini. Kiitos suosittelusta naapuri.
Suomen lasimuseossa on 31.12. saakka esillä Joulupuu on rakennettu -näyttely, joka käsittelee kuusenkoristeiden historiaa. Näyttelyn vanhimmat 1800-luvun koristeet ovat Lauschan lasimuseon kokoelmista. Jouluintoilijat, käykää kurkkaamassa.
