Avajaiset: Skandimania ja Kluuvi

Käväisin Skandimania-näyttelyn avajaisissa Köln im Studiolla eilen. Olisin mielelläni kuullut jonkun kertomana näyttelystä lisää, mutta en oikein saanut selville, ketkä ihmisistä olivat järjestäjiä. Rohkaistuin siis ihan tuntemattomille vesille. Mutta hienolta siellä näytti. Esillä on uuden polven skandinaavista muotoilua. Puuta upeasti työstettynä monissa kohdin. Ja suosikkini Heinekenkin oli taas paikalla.

Siitä jatkoin kaverini kanssa uudistuneeseen Kluuviin, joka on yhdellä sanalla kuvailtuna mieletön. Mitä tuli ennen mieleen sanasta Kluuvi? Jotain tunkkaista. Nyt on aivan eri meno, ennennäkemätön meno Suomessa. Ja se meno pitää nähdä itse.

Illan hellyttävimmät jutut olivat Harri Koskinen soittamassa bongo-rumpuja, Markus Maulavirta fiilistelemässä siansorkkaa, ylipäätään maailman ihanin Eat&Joy Maatilatori sekä Senaatin Hiilen täydellisen savuisa pikkupurilainen.

Tänään vietetään Kluuvin avajaisia. Ehdottomasti sinne. Minä lähden lähes perinteisesti Tallinnaan. Lisää fiilistelyä sielläkin sitten. Oih ja voih. Happy days!

Makuuhuone

Meidän makuuhuone.

• Vaaterekki: isin minulle 10 vuotta sitten teettämä.
• Artekin A440-valaisin: työkavereilta häälahjaksi.
• Buddha-patsas: äidin Ruotsista 60-luvulla ostama.
• Block-valaisin: mieheltä syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten.
• Pellavalakanat: ne H&M:n, joita kaikki fiilistelee. Meillä on kolmet.
• Vitriini-rasiat: 30-vuotislahjaksi anopilta ja kälyltä.
• Tolomeo Micro Pinza: tilattiin tänne yövalaisimiksi hyllyn reunaan.
• Valokuvakehys: lahja ex-hellulta 12 vuotta sitten.
• Puulintu: itse 3. luokalla kierrätysromusta tehty.
• Tyyny: Tikausta.
• Mamie Dress: cocktail-mekko alennuksesta ikiajoiksi, kunhan vain mahtuu siihen tulevinakin vuosina.
• Valokuvakehys: polttareideni polttarikansio – tuntevat minut.
• Mariskooli: vuosia sitten äidiltä.
• Innovationin Solid-sänky: näiden valmistus on jo lopetettu.
• Yöpöytä: lukioajoilta peritty koulukaverilta.
• Valo: noista samanlaisista, fantastisista ikkunoista.

Varastokodissa Harrin Cosy

Koti on varasto. En jaksa laittaa tätä enää, koska odotan muuttoa, joka tapahtuu todennäköisesti huhtikuussa. Uudet jutut lojuvat ympäri kämppää kaaoksessa.

Ostin Artekin alesta Harri Koskisen Cosyn. Harmaata versiota tutkailin pitkään, mutta jotenkin lasi näytti siinä muoviselta. Valkoinen on kivempi.

Iso versio on nyt pakattuna kuplamuoviin, ja kuorin valaisimen kääreistään vasta, kun muutto on takana. Kuvaillaan sitten.

PS. Jos joku muu tykkää Lissiestä, niin nainen tulee keikalle Suomeen 29.3. Liput ovat nyt myynnissä.

Our new Cosy by Harri Koskinen stays bubble wrapped until April. I’m sure it’ll find a good home from our new apartment.

Migreenivaara

Kuva Harri Koskisen Marimekolle suunnittelemasta Frekvenssi-tapetista on jäänyt tietokoneen työpöydälle kuin kiusaksi. Houkutus on suuri.

Kyllästyykö tuollaiseen tapettiin heti? Onko kuvio ylipäätään liian hermostuttava?

Kaiken lisäksi olen aina ollut vähän vastaan sitä, että vain yksi seinä tapetoidaan. Se on joko koko huone tai ei olleenkaan. Olohuoneeseen tai eteiseen tuota mietin.

Sanokaa te jotain fiksua?

Lämpimät heit

Outoa. Tänään oli viimeinen päiväni vanhassa työpaikassani. Ikävä tulee, mutta odotan samalla myös uutta. Sain läksiäislahjaksi maailman kauneimmat villatumput sekä ihastukseni Harri Koskisen Lantern-lyhdyn. Nöyrimmät kiitokset. Joo ja tiedän, että vastavaloon ei saa kuvata, mutta kuvasinpa silti.

Jotenkin hulvaton ja kepeä olo kuitenkin. Ihan kuin tässä musiikkifilmissä. Hei tanssitaan tyypit!

Kiitokset paljon…

…kullalle, jolta sain Harri Koskisen Blockin syntymäpäivälahjaksi. Olen hehkuttanut valaisinta jo pitkään. Täyskymppi lahja siis. Johdon värikin on juuri se, jonka halusin. Musta. Tässä designklassikko iltahämärässä poikakaverin MacBookin vieressä.

I love Harri Koskinen

Katsoin eilen dokumentin suunnittelija Harri Koskisesta uusintana Teemalta. Ihana mies. Ohjemaa kanssani seurannut ystäväni sanoi, että voi kuvitella Koskisen suomalaiseen metsään ja koruttomaan mökkiin. Ja miten käykään. Viimeisessä kohtauksessa kirjakieltä puhuva ja vaatimattoman tuntuinen Koskinen nostaa vettä järvestä sangolla. Vie sangon pyöröhirsistä rakennettuun saunaan. Ottaa varmaan kunnon löylyt. Suomalainen mies kun on.