Ostotarina kehystyttämisestä

Tuli hiki kaupungilla. Ei ulkona kesäpäivässä, vaan Akateemisen kehystyspalvelussa. Ostin joku aika sitten Kustaa Saksin suunnitteleman Artekin 75-juhlavuosijulisteen. Olen kehittänyt perverssin viehätyksen tuohon klassiseen seeprakuvioon. Sitä onkin tuossa monta neliösenttiä – juliste on iso, kooltaan 100×140 cm:ä.

Vein sen siis kehystettäväksi. Myyjän kanssa rupattelimme vartin verran siitä, millaiset kehykset julisteeseen haluan. Ei mitään ihmeellistä. Pleksilasi päälle, edulliset yksinkertaiset mattamustat metallikehykset ja niin edelleen.

Veikatkaapa, paljonko tuo kehystyttäminen tulee maksamaan?

Hinta-arvio on k-o-l-m-e-s-a-t-a-a-v-i-i-s-i-k-y-m-m-e-n-t-ä-e-u-r-o-a. Olin niin tuupertunut summan kuultuani, että sanoin tietenkin, että mennään sillä, vaikkakin siinä viisi minuuttia päivittelin hintaa ja sanoin myyjälle kai pariin otteeseen, että oletko tosissasi.

Saa nauraa. Siis minulle. Tyhmä se on joka maksaa. Kaveri soitti perään. Hänen käyttämältään kehystyttäjältä työn olisi saanut puoleen hintaan tuosta.

Mutta onpa kaunis sää tänään! Keskityn aurinkoon.

Makuuhuone

Meidän makuuhuone.

• Vaaterekki: isin minulle 10 vuotta sitten teettämä.
• Artekin A440-valaisin: työkavereilta häälahjaksi.
• Buddha-patsas: äidin Ruotsista 60-luvulla ostama.
• Block-valaisin: mieheltä syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten.
• Pellavalakanat: ne H&M:n, joita kaikki fiilistelee. Meillä on kolmet.
• Vitriini-rasiat: 30-vuotislahjaksi anopilta ja kälyltä.
• Tolomeo Micro Pinza: tilattiin tänne yövalaisimiksi hyllyn reunaan.
• Valokuvakehys: lahja ex-hellulta 12 vuotta sitten.
• Puulintu: itse 3. luokalla kierrätysromusta tehty.
• Tyyny: Tikausta.
• Mamie Dress: cocktail-mekko alennuksesta ikiajoiksi, kunhan vain mahtuu siihen tulevinakin vuosina.
• Valokuvakehys: polttareideni polttarikansio – tuntevat minut.
• Mariskooli: vuosia sitten äidiltä.
• Innovationin Solid-sänky: näiden valmistus on jo lopetettu.
• Yöpöytä: lukioajoilta peritty koulukaverilta.
• Valo: noista samanlaisista, fantastisista ikkunoista.

Marikulmaan tiistaina, eikun keskiviikkona

Haastattelin viime viikolla erästä naista mainosvalokuvista. Puhe pyöri paljon aitouden illuusiossa. Ihmiset eivät halua kokea, että heitä huijataan kuvilla. Pitää olla luontevaa, vaikka kuvat olisivatkin ns. rakennettuja. Liian tehdyt kuvat etäännyttävät. Mitä mieltä te olette? Ja onhan niin, että eivät blogienkaan kuvat kovin usein näytä sattumanvaraisilta.

Nyt on siis ihan todellisuutta. Näin testiksi vaikka. Ikkunalaudalla on kesästä saakka ollut pölyttymässä Artekin Juolukka. Ei mene täällä kattoon. Asetin pöydälle vain kutsut Marimekon uuden lippulaivamyymälän, eli Marikulman avajaisiin. Päätin mennä ensimmäistä kertaa blogin kautta kutsuttuna johonkin. Kotinörtti tulee myös, koska sekin sai kutsun.

Marimekko opens a new flagship store called Marikulma in Helsinki next week. Illustrator of these prints is Aino-Maija Metsola.

Varastokodissa Harrin Cosy

Koti on varasto. En jaksa laittaa tätä enää, koska odotan muuttoa, joka tapahtuu todennäköisesti huhtikuussa. Uudet jutut lojuvat ympäri kämppää kaaoksessa.

Ostin Artekin alesta Harri Koskisen Cosyn. Harmaata versiota tutkailin pitkään, mutta jotenkin lasi näytti siinä muoviselta. Valkoinen on kivempi.

Iso versio on nyt pakattuna kuplamuoviin, ja kuorin valaisimen kääreistään vasta, kun muutto on takana. Kuvaillaan sitten.

PS. Jos joku muu tykkää Lissiestä, niin nainen tulee keikalle Suomeen 29.3. Liput ovat nyt myynnissä.

Our new Cosy by Harri Koskinen stays bubble wrapped until April. I’m sure it’ll find a good home from our new apartment.

Mustia referenssejä

Olen klikkaillut Artekin sivuilla. Projektiosiossa on hassu juttu: monen kohteen tuolit ovat mustia, mutta vakituisessa valikoimassa niitä ei ole? Voisi olla. Kaikki eivät tykkää koivusta, vaikka se niin klassikkoa onkin. Osa tuotteista on nyt tosin saatavilla mustana, valkoisena, harmaana ja punaisena.

Vai innostutteko te koivusta?

On muuten komea tuo nojatuolirivi.

Ja tästäpä tulikin mieleen, että pitää esitellä meidän perheen ensimmäinen Artek-ostos. Miten tuollainen voikin unohtua. Helle on selvästi pehmentänyt pään.

Kohteet ovat siis Sushibar, Il Duetto ja tukholmalainen Judiska Teatern.

Lapsen piirtämä sohva

Jos lasta pyydetään piirtämään sohva, miltä sohva näyttää? Mielestäni Interfacen Nanalta. Sen seuraava askel on BoConceptin Messina. Jonkun tällaisen haluan. Miksi? Kysessä on sohvien prototyyppi, jonka lapsikin tunnistaa. Se tarkoittaa samalla sitä, että sohva on muotoilultaan ajaton.

Tuleeko teille muita vastaavia sohvia mieleen? Asiallahan ei ole kiire. Sohva ostetaan vasta vuoden päästä. Avopuolisollekin tämä tiedoksi. Sohva siis ostetaan.

Päivitys 19.4.
Avopuolison vähän kuin duunikaveri pisti viestiä Artekin 576 sohvasta. Sehän olisi klassikkojen klassikko tai kuten hän asian hienosti muotoili: sohvien valkoinen t-paita. Jos sen noutaa Eteläesplanadilta kotiin, nuudelia ei syödä viikkoja, vaan kuukausia. Joka tytön kevään hiilihydraattikuuri.

Päivitys 20.4.
Anne vinkkasi HT Collectionin Donnasta. Se on aivan täydellinen. Vielä parempi kuin tuo Interfacen Nana, joka on ollut suosikkini. Tämä on ehkä pakko saada.

Kummilahja

Se on…

• äidin ilo
• vauvan katseiden kohde
• lasteenhuoneen klassikko
• yhden kuukauden opintolaina (tarvittaessa)
• taattu tyttömagneetti
• jotakin ensimmäiseen omaan kotiin
• ja toiseen kotiin jne.

Meistä tuli viikonloppuna Osmo-pojan kummeja. Ostimme kummilahjaksi mielestämme jotain kestävää, jolla on toivottavasti koko elämän mittainen tarina. Vitran Hang it all -naulakkoa myy Helsingistä ainakin Aero ja Artek.

Tänään tuli vielä kännykkäkuva. Myös isoveli oli tyytyväinen lahjaan.

PS. Sain viikonloppuna ihanan huivin. Siitä lisää myöhemmin.