FB-Esba sekoili talossa, katso kuva
Julkaistu: syyskuu 2, 2010 | Aiheet: Koti, Omat kamat | 5 Kommentit »
Käytiin siellä tänään. Otti sydämestä. Meidän koti!
This will be our home <3

Käytiin siellä tänään. Otti sydämestä. Meidän koti!
This will be our home <3


Lähdin Design Marketille matalalla profiililla. Viime vuonna sisustustavaroita ei juurikaan ollut, vaan pääosassa olivat vaatteet. Siksi en etukäteen edes tarkistanut, mitä myyjiä tapahtumassa on.
Heti kun pääsin sivuovesta sisälle, Mondaine-kello odotti hyllyllä. Olimme päättäneet ostaa nimenomaan halkaisijaltaan 40 cm leveän version uuteen asuntoon. Ja siinä se oli, hinnasta kolmannes pois. Taisin siinä vähän huudahdella innostuksissani. Olin siis se hullu vihreissä chinoissa.
Aeron pisteessä mania jatkui. Tapiovaaran Domus lähti kainaloon.
Ostimme itseasiassa vielä toisenkin tuolin, mutta en nyt ole ihan varma, oliko se sittenkään hitti. Näitä kahta oli toivottu jo pitkään, joten ne olivat harkittuja juttuja. Pistän vaikka jossain vaiheessa tästä ex temporesta kuvan tänne, niin voitte olla kriitikoita.
Kannattaa vielä huomennakin mennä tuonne. Sinne tuodaan lisää myytävää silloin. Markkinat makuuni. Klo 11 sinne, sharp.
We bought ourselves a Mondaine clock and a Domus chair by Ilmari Tapiovaara! If you are in HKI you should visit Design Market tomorrow.

Kuvassa: Vanha lattia ja uusi lattia sekä syy ja seuraus.
Värierot TOMSeista.


Nuo kaksi saivat meillä eilen toisensa. Hei hip, hip, hurraa! Hurraa! Hurraa!
Omalta installaatiotaiteilijaprinssiltäni saadut kukkaset ovat jo toista viikkoa hengissä. Eva Solo hip, hip, hurraa! Hurraa! Hurraa!


Onhan se söpöä, kun 30-vuotiaalla miehellä on edelleen käytössä 20 vuotta vanha säästölipas. Tiikeri ja paljon keltaista ja kaikkea muuta sellaista. Ehkä tämä uusi menee sitten seuraavat 20 vuotta. Säästölipasasiaa pohdittiin jo vuonna 2008. Notta ei tässä olla hevosen selässä. Varsin verkkaista käyntiä.
Päivitys
Minulle ei ole ikinä luettu Oi ihana panama -kirjaa tai muita. Voi pikku tiikeri sentään. Tämä vain höpöttää Aarniosta. Pistetään siis säästöön.
Pikään vatvottu sänkyasia on vihdoin päätetty (kirjoitus 1, kirjoitus 2, kirjoitus 3, kirjoitus 4). Lääh puuh, ihan oikeasti.
Tilasin Innovationin Solid-sängyn puolivahingossa kesken duunipalaverin. Näin niitä päätöksiä tehdään. Olen nähnyt sängyn livenä viimeksi kaksi vuotta sitten. Nyt enää patja Ikeasta. Kiukulla kokonaisuus kasaan.
Yksi pulma on vielä. Mistä saisin tuon herrrkullisen maastokuositäkin ja herrrkulliset keinonahkaiset puikulatyynyt?
PS. Jos joku muu tykkää Innovationin metallirunkoisista sängyistä, nyt on viimeinen hetki niiden tilaamiseen. Sänkyjen tuotanto nimittäin lopetetaan.

Karsin yöpöydältä kamoja pois. Aqualan-rasvatuubi ei ole kovin kaunis. Vähän vieraskoreutta siis.
Tältä yöpöytä useimmiten näyttää: Sisustuskirjat ovat parasta unilukemista tai pikemminkin uniselailua. Inspiroivimmat kuvat merkitään tarralapuilla. Erittäin vähäiset käyttökoruni säilytän ex-duunikavereilta saadussa Aalto-maljassa. Maljassa on muun muassa Intiasta ostettu hopeinen rannekoru.
Se on kovin kaunis. Ainakin omasta mielestäni.


Hienompi säilytyspaikka olisi Iittalan Vitriini-rasia. Pari seuraamaani blogia kirjoittivat jo uudesta rasiasarjasta. Näistä jutun siis bongasin: sisustusta ja sitruunoita ja coco sweet dreams. Rasiasarjan on suunnitellut lasitaiteilija Anu Penttinen. Materiaaleina on käytetty lasia, puuta ja alumiinia.

Monet tytöt haaveilevat Walk-in Closetista. Minä vain Walk-in Sports Equipment Roomista Closetista. Kuva on kotimme eteisestä.
Kaksi lumilautaa on lainassa. Oikeasti meillä on vain kaksi lautaa ja neljä pyörää. Hmpf. Kuka järkevä ihminen suostuisi ikinä tällaiseen? Ja minkä takia? Rakastunut ja rakkaudesta.

Mikä on kuvassa näkyvä musta möykky? Arvauksia?

Se on X-mini. Jos olen tietokoneella, ja Macin kiinteät varusteet eivät riitä, X-mini otetaan käyttöön. Kämmenelle mahtuva ja auki pyöräytettävä kaiutinpallo tuottaa hämmentävän ison äänen. Laite on palkittu Red Dot Design Awardilla, eikä käyttökokemusten perusteella suotta.

PS. Tänään kuunnellaan Linkin Parkia. Ei tietenkään pitäisi tunnustaa julkisesti, että tykkää näistä junteista. Aikaisemman Transformersin tunnusbiisi “What I’ve Done” on suosikkini. Ja kyllä, olen nähnyt molemmat kassamagneettileffat. Nyt viileys viheltelee yhdensuuntaisella matkallaan. Menköön.
Sanna Annukka suunnitteli Pauligille viime syksynä Juhla Mokka -kahvirasian. Itse tykkään enemmän tästä perinteisestä Eloveva-purkista. Se löytyi ihan tavallisesta S-marketista. M&M:n uutinen kertoo taustaa 85-vuotiaan Elovenan ulkomuodosta.
“Vanhanajan peltirasian ulkoasu on peräisin 1950-luvun pakkauksesta. Ossi Saarelaisen piirtämä Elovena-neito on toiseksi vanhin versio Elovena-neidosta.
Raision mukaan alkuperäisen Elovena-neidon alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta sen uskotaan olevan taiteilija Joel Viktor Räsäsen käsialaa. Räsänen piirsi 1920-luvulla viljapellolla hymyilevän tytön mainoskilpailua varten.
Elovena syntyi Karjalan Myllyssä Viipurissa vuonna 1925 ja kuvasti nuoren itsenäisen Suomen ihanteita ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Vuosien varrella Elovena-tyttöä on muokattu ajan hengen mukaiseksi.
Esimerkiksi 1950-luvulla Elovenaa päivitettiin lyhentämällä ja vaalentamalla tytön hiuksia sekä kasvattamalla taustan viljapeltoa.”
