Haluan
Julkaistu: elokuu 26, 2010 | Aiheet: Olohuone | Avainsana(t): Ateljee, Avarte, Yrjö Kukkapuro | 5 Kommentit »

Ai kauhee, kun himottaa. Ateljee. Design Yrjö Kukkapuro 1964.


Ai kauhee, kun himottaa. Ateljee. Design Yrjö Kukkapuro 1964.

Kuva Harri Koskisen Marimekolle suunnittelemasta Frekvenssi-tapetista on jäänyt tietokoneen työpöydälle kuin kiusaksi. Houkutus on suuri.
Kyllästyykö tuollaiseen tapettiin heti? Onko kuvio ylipäätään liian hermostuttava?
Kaiken lisäksi olen aina ollut vähän vastaan sitä, että vain yksi seinä tapetoidaan. Se on joko koko huone tai ei olleenkaan. Olohuoneeseen tai eteiseen tuota mietin.
Sanokaa te jotain fiksua?


Tykkään Jean Widmerin lookista. Hänestä on saatavilla kootusti taustaa. Ottaisin Design Françaisin ja Couleurin. Aika surkeasti tuo ranska on jäänyt päähän, kun noidenkin kirjoitusasu piti tarkistaa. Kirjoitinpa kerran lukiossa kouluvihkoonikin anaaliäänteet nasaaliäänteiden sijaan. Trés chic, trés hip, trés sexy!



Muuramen Neppari valkoisena olisi näppärä valinta kirjahyllyksi. Ajaton ja ovellinen, ettei pöly pääse kirjoihin. Mutta on taas kyllä tosi kallista. Toisaalta se olisi sitten vähän kuin kerralla kasassa. Taitaa olla selittelyn makua ilmassa tänä sateisena päivänä, heh.
Päivitys
PS. Deko, Vepsäläinen ja Suuri kuu -kirjakauppa järjestävät nyt arvonnan, jossa voi voittaa kirjahyllyn ja vuoden kirjat. En IKINÄ osallistu mihinkään kilpailuihin, mutta nytpä osallistuin.


Iso bambujakkara tai mini bambujakkara. Ihania molemmat. Punainen on ehkä paras. Matteriashopista. Mitäs tykkäätte?
Aikuisen pepulle riittäisi ehkä just ja just tuo iso jakkara. Se on kooltaan 60×30 cm. Lepuuttaisihan tuossa jalkojakin.
Hyvien tyyppien hyvät jutut pitää pistää kiertoon. Time of the aquarius -blogissa oli linkki Envelop-sivustolle, jossa myydään muun muassa tyynyjä. Kauppa toimii samaan tapaan kuin Vallila Interiorin mainio Bonbonkakku. Kyvykkäät saavat tehdä omia designejaan, joista parhaat otetaan myyntiin.
Peuccu, peuccu, peuccu! Tässä ovat omat suosikkini. Ja eka taitaa olla ehdoton eka.







Olen työskennellyt viimeiset kuukaudet palomestarina. Joka puolella on roihunnut. Nyt ei pitäisi edes kyteä missään. Ilmassa on taas happea.
Walk of Flames -kynttelikön on suunnitellut Frederik Roijé. Pistäisin sen tuleen olohuoneeseen.
Jos lasta pyydetään piirtämään sohva, miltä sohva näyttää? Mielestäni Interfacen Nanalta. Sen seuraava askel on BoConceptin Messina. Jonkun tällaisen haluan. Miksi? Kysessä on sohvien prototyyppi, jonka lapsikin tunnistaa. Se tarkoittaa samalla sitä, että sohva on muotoilultaan ajaton.
Tuleeko teille muita vastaavia sohvia mieleen? Asiallahan ei ole kiire. Sohva ostetaan vasta vuoden päästä. Avopuolisollekin tämä tiedoksi. Sohva siis ostetaan.


Päivitys 19.4.
Avopuolison vähän kuin duunikaveri pisti viestiä Artekin 576 sohvasta. Sehän olisi klassikkojen klassikko tai kuten hän asian hienosti muotoili: sohvien valkoinen t-paita. Jos sen noutaa Eteläesplanadilta kotiin, nuudelia ei syödä viikkoja, vaan kuukausia. Joka tytön kevään hiilihydraattikuuri.

Päivitys 20.4.
Anne vinkkasi HT Collectionin Donnasta. Se on aivan täydellinen. Vielä parempi kuin tuo Interfacen Nana, joka on ollut suosikkini. Tämä on ehkä pakko saada.

Selasin viikonloppuna vanhempieni luona Hus&Hem-lehteä. Marraskuun numerossa oli esitelty Ikean Rörberg-palasohva. Missä lienee, kun ei ole vielä tullut Suomeen.
Palasohvatrendi taitaa olla nyt pinnalla. Anna Katriina Tilli on myös suunnitellut Skannolle My Way -sohvan, joka esiteltiin viime Habitaressa.
Jotain kivaa näissä on. Vai mitä mieltä te olette?
Päivitys klo 19.30
Marko kirjoitti kommentin Fritz Hansenin Alphabet-palasohvasta. Tutkailin sohvaa Vepsäläisen sivuilla viikonloppuna, mutta koska hinta hirvitti, kovelevy tyhjeni heti. Kiitos muistutuksesta! Upeahan se on. Ei voi kieltää.






![]()
Haloo, onkohan täällä vielä ketään? 2h+k palaa nimittäin nyt hermolomalta. Vastaisuudessa kirjoitan vain, kun tuntuu siltä. Typerä joulukalenteri pakoitti jokapäiväiseen päivittämiseen, mikä sai aikaan lyhyen blogi-burn-outin. Mutta lätinät sikseen.
Törmäsin tähän söpöön, muttei lässyyn vilttiin Divaanin joulukuun numerossa. Pia Wallénin Crux on tietenkin edelleen kaikkein ihanin, mutta hinta on järjetön. Gunilla Axénin Moln-viltti maksaisi toimituskulujen kanssa noin 90 egeä. Tuohon taipuisi hyvällä mielellä. Klassikko sekin.
Hmm… Mitä mieltä te olette?

