Ostotarina kehystyttämisestä

Tuli hiki kaupungilla. Ei ulkona kesäpäivässä, vaan Akateemisen kehystyspalvelussa. Ostin joku aika sitten Kustaa Saksin suunnitteleman Artekin 75-juhlavuosijulisteen. Olen kehittänyt perverssin viehätyksen tuohon klassiseen seeprakuvioon. Sitä onkin tuossa monta neliösenttiä – juliste on iso, kooltaan 100×140 cm:ä.

Vein sen siis kehystettäväksi. Myyjän kanssa rupattelimme vartin verran siitä, millaiset kehykset julisteeseen haluan. Ei mitään ihmeellistä. Pleksilasi päälle, edulliset yksinkertaiset mattamustat metallikehykset ja niin edelleen.

Veikatkaapa, paljonko tuo kehystyttäminen tulee maksamaan?

Hinta-arvio on k-o-l-m-e-s-a-t-a-a-v-i-i-s-i-k-y-m-m-e-n-t-ä-e-u-r-o-a. Olin niin tuupertunut summan kuultuani, että sanoin tietenkin, että mennään sillä, vaikkakin siinä viisi minuuttia päivittelin hintaa ja sanoin myyjälle kai pariin otteeseen, että oletko tosissasi.

Saa nauraa. Siis minulle. Tyhmä se on joka maksaa. Kaveri soitti perään. Hänen käyttämältään kehystyttäjältä työn olisi saanut puoleen hintaan tuosta.

Mutta onpa kaunis sää tänään! Keskityn aurinkoon.

Ei saa sotkea!

Juoksuhousut tippuivat tuohon alareunaan. Tuo sininen on venyttelymatto, ei minun jäljiltäni. Ja sitten on noita datavälineitä. Lelut levällään siis.

Ei nykyään juurikaan kiistellä siivoamisesta. Näin 10 vuoden aikana rutiinit ovat muodostuneet: Minä täytän tiskikoneen, mies tyhjentää. Minä laitan ruuan, mies tiskaa kattilat ja pannut. Minä pesen keittiön (joo, se pitää mielestäni viikoittain pestä) ja pyyhin pölyt, mies imuroi. Ja niin edelleen. Tästä kamojen ympäri jättämisestä silti motkotan. Hei tyyppi, tuo tullessas, vie mennessäs!

K-raudan Sisustusbloggarit suosittelevat -kampanjassa sama sekavuus myymälöissä oli isoin miinus, jonka kehityskohteena heille ilmaisin. Miksi ne saavat näyttää varastoilta? Kuulinkin jo, että tähän on siellä kiinnitetty huomiota. Olette varmaan nähneet kampanjan muista blogeista. Siellähän oli mukana vaikka keitä: Bambula, Kahden suora, Kettukarkki, Kotipalapeli, Musta tuntuu, Time of the aquarius, Valkoinen Harmaja ja Vihreä talo.

Projektissa kävimme mm. myymälässä mystery shoppaamassa, havainnoimassa valikoimaa ja kerroimme muutenkin ideoita, joita meille tuli mieleen. Tapaaminenkin järjestettiin K-raudan ja bloggaajien kesken, mutta se jäi itseltäni väliin. Piti olla laskemassa Alpeilla, mutta olinkin räkätaudissa ja kuumeessa. Olipa onni, että kerrankin ostettiin pakettimatka – lääkärintodistuksella rahat sai takaisin. No miehellä oli siellä lystiä meidän fantsujen kavereiden kanssa.

Tuo Mr Perswall Jungle Dudes -tapetti on kyllä tosi kiva. Joku noista kanssabloggaajadaameista sitä oli yhdeksi K-raudan suosikkituotteeksi ehdottanut. Hyvä silmä hänellä. Hienohan se on ku mikä!

Puolessa vuodessa kotiutuu

Toukokuun lopulla näytti vielä tältä. Onhan tässä siis paljon tapahtunut. Kirjahyllyä olen jo fanittanut, mutta Asplundin tasoa en. Syy on yksinkertainen, sepä ei ollutkaan ihan helppo keikka.

Tarina menee näin: 126 kg:n rahtia saapui kerrostalomme kellariaulaan tason takalista vääntyneenä. Ensin ihmeteltiin, miten koko roska saadaan tupaan sisälle – lopulta neljän miehen ja yhden nosturin voimin parvekkeen kautta.

Sen jälkeen lista paklattiin ja porattiin itse takaisin kiinni, koska työkorvaus olisi mennyt hankalaksi. Seuraava temppu oli, kun valkoöljytty tammi reagoi auringonvaloon. Eli tason päälle syntyi voimakkaat laikut kaikista tavaroista, joita tason päällä oli ollut. Äidin vinkistä nappasimme kesäloman ajaksi kaikki kamat pois tasolta ja sinä aikana väri onneksi tasaantui.

Nyt tasosta on vain iloa. Se syö kaikki miehen dataroinat ja johdot. Kyllä Joanna tiesi. Tämä oli toinen parista huonekalusta, joita tänne meille hänen vinkkaamanaan hankittiin.

This piece of furniture is called Unit. Oh boy what a journey it was to get it at our home.

Domus Lounge Chair

Tapiovaaran Domus Lounge Chair ostetiin jo edellisen asunnon aikaan. Pirskatin upeaa puutyötä, mutta ei siinä kovin moni ikinä istu, kuten näkyy.

Blogin kuvat ovat olleet viime aikoina tosi huonoja. En millään jaksa käyttää järkkäriä. Päivittelin äsken miehelle, että pitäisi ostaa uusi kamera, että saisi hyviä kuvia. Mutta kyllä se on niin, että vika on kuvaajassa, eikä kamerassa.

En tajua, miten tuon valon kanssa pelaaminen on niin vaikeaa, vaikka on lukenut ne oppaat moneen kertaan. Pitäisi päästä jonnekin kurssille, että ihan kädestä pitäen opastettaisiin. Yritän taas.

Sunnuntai menee täällä näin: luen taas oppaita ja mies pelaa, onneksi kuulokkeet päässä. Rasittavia ne pyssyäänet. Nyt lähdetään ulos kävelylle.

This is our Domus Lounge Chair. 

Unhappy socks

Sukkien lajittelu on vastenmielisin kotityö. Jos yksi vihaa sitä syvästi ja toinen on hieman värisokea, niin tämä on tulos. Kuukausien perkaamaton sukkapainajainen.

Pakko luopua sukkaperiaatteestani – jatkossa ne voivat olla muitakin kuin mustia. Ei tästä muuten mitään tule. Happy socks, happy Essi.

PS. Eikö olekin kaunis jalka tuossa Itomaki-pöydässä. Täälläkin se näkyy.

I hate sorting socks. Have to buy Happy socks in the future.

Oma koti on aina paras

Lomailu on mukavaa, mutta reissaamisen melkeinpä paras hetki on kotiin paluu. Meidän koti. Oma koti. Paras koti.

Home sweet home.

Viiniä konjakkisilta lasinalusilta

Äiti ja isi tekivät/teettivät meille keittiön pöydän. Se on juuri hyvä, joskin vähän leveämpikin olisi mahtunut. Punaviini kuitenkin tuppaa jämähtämään valkoiseen pintaan, joten olemme ottaneet nahkaiset lasinaluset käyttöön.

Pyöreät voitettiin Ace Hotelin bingosta viime kesänä ja nuo neliskanttiset pomoni sai viime vuonna yhteistyökumppanilta joululahjaksi. Tuollaista konjakin väristä nahkaa haluaisin kotiin lisää. Se on niin kaunista. Joku tuoli tai jotain?

Round toasters are a price from Ace Hotel bingo. Square ones are a company Christmas present from a co-operation parter. Skål!