Taitaa olla liikaa luvattu. Blogia silti saman verran kuin ennen.
Päivitin äsken LinkedIn-profiiliani.
Jyväskylän yliopisto
Speech Communication
2001–2012 (expected)
Mutta olen minä niitä töitä kovasti tehnyt. Ahkera ihminen olen yrittänyt olla. Kattellaanpa taas tänä vuonna.
Tein kuitenkin jo viime lokakuussa yhden ihmeen. Lopetin vuosia jatkuneen satunnaisen röökaamisen ihan kokonaan. Luin sen ärsyttävän jenkkihöpöhöpö-kirjan: Stumppaa tähän toimi silti. Jos tämä olisi toinen iloinen jysäytys.
I can do it, yes?
PS. Lilyn puolella kivat sisustusbloggaajat kertovat suosikkijutuistaan. Minäkin turisin.
Olen eläinvideo ja -kuvanarkki. Jos on pönttö päivä, nämä toimivat aina. Ja muutenkin – jos on hyvä päivä, tulee vieläkin parempi. Näin tänä keskiviikkona!
Kittywood oli ensin, mutta tykkään silti catvertisingista enemmän. Laitoin postia heresmycvpickme@catvertising.com.
Mutta nyt on ihan tuore henkilökohtainen jymyuutinen: unohdin totaalisesti kotinörtin ja minun 1-vuotiskihlajaispäivän ja 9-vuotisseurustelupäivän. Molemmat ovat on siis tänään.
Mutta mies muisti. Tuosta apinasta on kuoriutumassa hurmaava aviomies: oli varannut meille matkan Lontooseen maaliskuulle. Aww… How cute is that. Ja minä saan valita hotellin. Aww…
Tämä ei ollut paras viikko. Kuulin valitettavasti monta surullista uutista lähipiiristä. Ja itselläni on vain pieniä murheita. Isoistakin onneksi monet selviävät. Työn kautta pääsee joskus ottamaan perspektiiviä omaan elämään.
“I never took voice lessons. I probably should, it wouldn’t have hurt. I was always a natural mimic.”
Näin voisi sanoa. Tokassa videossa laulu alkaa kohdasta 3:10, mutta tarina on 3 minuutin arvoinen.
Olisi vaikka mitä kirjoitettavaa, mutta nyt on ollut kovasti menoja ja kaikkea hauskaa. Facebookissa tapahtuu ehkä enemmän. Sisustusaiheilla sitten seuraavaksi.
Kuinka vaikeaa on ostaa sänkyä? Vai onko joillekin eri sänkyominaisuuksien vertailu ollut helppoa? Kyseessä ei myöskään ole se edullisin huonekalu.
Eilinen elokuvailta koostui pitkästä aikaaTED-videoista. Innostuin pari viikkoa sitten yhdestä puheenvuorosta, ja ajattelin hankkia lisää ajatuksia. Barry Schwartz puhuu vuonna 2005 valinnanvapauden paradoksista. Tuttua juttua varmasti osalle, mutta ei välttämättä kaikille. Tuonhan takia se oksennuskin tulee.
Herättikö ajatuksia? Jos siis katsoitte.
PS. Niin ja edellinen kirjoitus oli vähän huonosti ilmaistu. Yritin kuvailla sitä, että on hassua, miksei hanki sellaisia asioita, joita oikeasti haluaa. Että minä olen tyhmä, ja minun ystävät ihania.
Olen halunnut myös kahvinkeitintä parisen vuotta, mutta en ole sitä ostanut. Valittavana on nimenomaan ollut niin monta eri mallia, että asia on jäänyt. Nyt meillä on käytössä häälahjaksi saatu Moccamaster. Ja kahvi on hyvää ja viikonloput entistä kivempia.
Miten vietetään tanssijuhlat? Mennään parhaiden ihmisten luokse naapuriin, syödään hirvimakkarapastaa, juodaan vähän bisseä, riuhdotaan tanssibiisejä, katsotaan The Lonely Island -videoita ja muitakin. Sitten mennään kotiin nukkumaan. Ja nyt aurinko paistaa! Se on sunnuntai.
Have you seen these music videos from The Lonely Island? They are hilarious!
