Kyyläyksestä
Julkaistu: helmikuu 4, 2010 | Aiheet: Asunnon ostaminen | 14 Kommentit »Menemme tänään katsomaan myynnissä olevaa asuntoa, joka sijaitsee 1. kerroksessa. Ikkunoista näkee sisälle, jos verhot ovat auki. Kaupunkiasuminen tekee ihmisen ehkä vähän välinpitämättömäksi puolin jos toisin:
- Meillä ei ole verhoja olohuoneessa eikä keittiössä.
- Olen nostanut makuuhuoneen sälekaihtimet n. 10 kertaa 3 vuoden aikana.
- En ikinä katso ikkunasta, mitä muiden kodeissa tapahtuu. EVVK.
- Mekin elämme tylsää elämää.
- No ok, poikakaverilla on kiva kroppa ja se treenaa kotona maanantaisin pikkuhousuissa. Taidan silti olla ainut katsoja. Se täyttää muuten tänään 30 vuotta, joten onnea JP!
Eli hmmm: 1. kerros ei ehkä ole meille ongelma osittaisen akvaarioefektin tai osittaisen luonnonvalon puuttumisen suhteen. Turvallisuus on toki tärkeää. Siitä huolehtii kai lukittu sisäpiha.
Vai pitäisikö 1. kerrokseen suhtautua epäröiden?
Kuvituksesta vastaavat Lolcatsit.
Samanlaisia kirjoituksia:
Me asuttiin ensiksi tässä talossa kakkoskerroksessa sisäpihan puolella. Itseäni kyllä alkoi tosi paljon kismittämään luonnonvalon puute, vaikka asunto muuten olikin “valoisa” kaikkien pintojen ollessa valkoista, ja vastapäisen talon keltaisen seinän heijastellessa valoa ihan mukavasti. Nyt vitosessa asustellessa sitä tulee jo kivammin sisään, voin vain kuvitella, miten seiskakerroksen asunnot kylpee valossa
Jos luonnonvalon puute ei häiritse, silloin ei minusta kerroksella ole väliä, kunhan ei ole kadun puolella ykkösessä. Meilläkään ei ole verhoja muutoin kuin makuuhuoneissa, ja jos joku meille haluaa tirkistellä, siitä vain.
Mä olen asunut ekassa kerroksessa varmaan ainakin neljässä eri vuokra-asunnossa ja jo silloin päätin, että jos ostan asunnon, en IKINÄ osta sitä 1.kerroksesta. Syyt: pimeys, turvallisuus, sisäänkyttääjät. Eli ikkunoita ei voi koskaan jättää auki (edes yöllä) koska mua ainakin pelotti se, että joku häiriintynyt yrittää sisään. Töölössä niin melkein kävikin ja pelästyin älyttömästi. Sitä edellisessä asunnossa ikkunoihin koputeltiin ja tapasin useamman kerran epämääräistä jengiä tsiigailemasta ikkunoista sisään tai mittailemassa muuten murron mahdollisuutta. Ehkä olen vähän vainoharhainen, mutta nuo ovat vain mun kokemuksia…Ostin ensimmäisen oman asunnon Vallilasta ylimmästä 4. kerroksesta ja seuraavan avomiehen kanssa myöskin ylimmästä mutta 2. kerroksesta. Ja ihanaa ja valoisaa on, eikä pelota.
Niin, ja lisäyksenä vielä, että ainakin muutama noista asunnoista oli sisäpihalla eikä se tuntunut estävän noitä hyypiöitä…
Itse en ole sitten pätkääkään ensimmäisen kerroksen ihminen. Tykkään nakupekkailla kotona ja pitää verhojakin auki, joten tämä kombo houkuttaisi kuitenkin mielensä järkkymisestä kiinnostuneita pällistelijöitä. Toisekseen ensimmäisessä kerroksessa on jatkuva trafiikki, kun kaikki ylöspäinmenijät luonnollisesti käyttävät ensimmäistä kerrosta kulkureittinään.
Harmistelin pitkään edellisellä paikkakunnalla asuessani erään ihanan asunnon perään. Kaupungin ainoita oikeasti vanhoja kivitaloja ja myynnissä oli juuri sopiva ja aivan täydellinen kaksio. Katutasosta. Sinne jäi kämppä.
Itselläni ei ekan kerroksen asumisesta ole muuta kokemusta kuin rivitaloissa, jota nyt ei lasketa, mutta ystäväni muutti vuokralle Kallioon 1. kerrokseen. Ihan perusjuttujen (verhoja pitää käytännössä pitää aina kiinni, ikkunoita ei voi vahingossakaan jättää auki jne.) lisäksi kannattaa näin talvella tsekata mikä sen sisäpihan (jos ikkunat siis sinne) käyttö on. Ystävälläni nimittäin kävi niinkin “kiva” homma, että kun seuraava kevät muuton jälkeen tuli, ilmestyivät taloyhtiön pyörätelineet suoraan hänen keittiön ikkunoiden alle/eteen. Ei ole kauhean rauhallista nauttia ruuasta, kun n. 40 cm:n päässä naapuri lukitsee pyöräänsä telineeseen.
heh-heh-hee, kiitos, sain hyvät naurut näistä kisukuvista
Aikaisempi kämppä oli katutasossa, kalliolaista pubia vastapäätä. Kaihtimet (kämpän ainoat ikkunat) oli kyllä kiinni lähes koko ajan, kun itseä ei huvittanut katsella terassin kaljamasuja… Nyt emme käytä verhoja, vaikka periaatteessa vastapäisistä asunnoista näkee meidän keittiöön. Ei haittaa yhtään vaikka joku näkee mut vähissä vaatteissa tai jopa nakuna, silmät kii jos ei kestä.
No, millainen se oli?
Itse en koskaan muuttaisi ekaan kerrokseen, sen verran vainoharhainen olen kyttäystä kohtaan, enkä haluaisi elää verhot kiinni pimeässä. Sisäpihan puolen kaihtimet (olkkari, keittiö) eivät ole juuri koskaan kiinni, eli vaikka vastapäisestä talosta ehkä jotain näkeekin, se ei häiritse, mutta ihan maan tasalla ohikulkijat kyllä häiritsisivät.
@Lilou: Me asumme 3. kerroksessa. Itse asiassa viistosti teidän vanhaan kämppään suhteutettuna. Se missä on AINA ne siniset sälekaihtimet alhaalla
Tämä on niin huvittavaa!
@Zana: Tuo on kyllä kamalaa, jos ei ole turvallinen olo. Tämän hetkisen asuntomme sisäpiha on todella rauhallinen. Seutukin kun on. Ja meidän sisäpihallemme pääsee vain koodilla. Pari kämppää on puolittain sisäpihan maan tason alapuolella. Ei näytä näillä asukkailla olevan mitään ongelmaa asunnon suhteen. Mutta tuo mitä me kävimme katsomassa… Se oli ihan nou, nou!
@Tiina: No joo, tuo trafiikki tietty voi vaivata. Tuota en osannut ajatellakaan. Muutama kaveri asuu 1,5. kerroksessa. Ei kuulu niihin mitään. Mutta se nyt riippuu täysin asunnon äänen eristävyydestä.
@nora: Kallio ja 1. kerros ei ole välttämättä hyvä yhdistelmä
Tai riippuu tietenkin, missä suunnalla Kalliossa asuu. Oma kaverini traumatisoitui Helsinginkadulla asuessaan. Sai pariin kertaan todistaa tosi kurjia tapahtumia.
@Aino: Joo, lolcatsit on hauskoja! Ja tosiaan Kallio ja 1. kerros on itselleni vähän liikaa. Ja itse asiassa poikakaverinikin on traumatisoitunut Kalliosta. Hän asui ennen Kurvin lähellä poikkikadulla. Talo meinasi palaa muutamaan otteeseen, hän joutui pelastamaan yhden tyypin kellarikerroksesta, kun miehen jalat olivat osittain palveltuneet/mädäntyneet, ja aina haisi jointti käytävässä jne.
@sitruuna: Se oli HUONO! Olin kysynyt kiinteistövälittäjältä, ovatko ikkunat lukitulle sisäpihalle. “Joo”. No, mitä vielä, eivät todellakaan olleet. Asunto sijaitsi vilkkaan tien ns. takapihalla, johon KAIKKI halukkaat pääsevät hengailemaan helposti. Näyttö kesti meidän osaltamme minuutin.
Hahhaa, ei voi olla totta, piti käydä heti bongaamassa, löytyi
kunnon stalkkerimeininki! Kuule, me ollaan varmaan juteltukin, josko tulee mieleen sellainen episodi, että kauimmaisesta nurkasta sisäpihaa kuului hirveää tappelunmäiskettä yksi kesäilta, ja mietiskeltiin, pitäisikö soittaa poliisit! Muistatkos! -oltiin tulossa mieheni ja vauvan kanssa kotiin ja olit ikkunassa 
-ei ole muuten enää mekkala vaivannut…
@Lilou: Heh! Ja kyllä, ihan totta! Taisin viettää silloin pöllähtäneenä dagen efteriä, joten episodi oli unohtunut.
Mutta on tämä outoa, kun ihmisiä ei näe, vaikka ne asuvat ihan vieressä. Parin korttelin sisällä asuvat myös ystäväpariskunta, tuttavapariskunta ja sukulaispariskunta perheineen. Ehkä kerran vuodessa heihin törmää vahingossa.
Niin ja tunnistin teidän kämpän, kun se oli myynnissä (Etuovi- ja Oikotie-vahdit ovat aina aktiivisina). Ja aina ne kerrat, kun avasimme makuuhuoneen ikkunan tuulettamista varten, teidän vanhan keittiönne Jaffa-juliste osui aina silmään. Ja sitten bongasin Malian Muoti mielessä -blogin kautta sinun blogisi ja näin vanhasta asunnosta kuvia ja jne.
Pieni maailma!
Ai niin, jäi kertomatta naapurikorttelissa vastaanottoa pitävän hierojani tarina siitä, miten heidän talonsa asukas oli maantasalla olevan asuntonsa keittiön pöydältä yksi päivä löytänyt rotan…
@sitruuna: OMG!
Lahdessa poikkikadulla taloyhtiön puheenjohtajana häiriintynyt mummo joka
kyttää kaikkea liikkuvaa,isännöitsijä oli niin kyrpiintynyt että vaihtoi työpaikkaa…
ja kuulemma tämä mamma meni joihinkin asuntoihin omilla “yleisavaimilla”
mutta minulla on nöpö.. 2v dobermann naaras..
@kyttäykseen kyllästynyt: Aij-jaij. Paha!
Asuin itse yhden vuoden myös Lahdessa. Ikkuna oli suoraan maantasalla kävelykadun vieressä. Kaverini muutti kämppään jälkeeni. Silloin ikkuna rikottiin ja asuntoon mentiin sisään. Kaameeta!