“Modernismi oli suomalaisen muotoilun kulta-aikaa. Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuoli, Nanny Stillin Harlekiini-lasit ja Lisa Johansson-Papen valaisimet ovat monen designin ystävän havittelemia aarteita. Tämä kirja tarjoaa keräilijää ja sisustajaa kiinnostavaa taustatietoa modernismin ajan muotoilun synnystä ja kehityksestä.”
Kirjan pystyy lainaamaan myös Uudenmaan kirjastoista. Voisi lainatakin. Tällä hetkellä se on kovin varattu. Pukki tuo kirjan todennäköisesti nopeammin.
Kymmenen ämmää ja viikonloppu Tukholmassa. Se voi olla härski yhtälö. Ei ollut. Taidetaan alkaa olla aikuisia naisia. Niin kai, kun yhdestäkin tulee äiti tammikuussa.
Ruotsinlaiva säilyy silti huonosti käyttäytyvänä finninä, jolla on hullut hormonit: Hyttimme edestä löytyi 3 litraa oksennusta klo 19 (siivous järjestyi välittömästi, kiitos siitä). Tarjoilija heitti à la carte -ravintolassa voiveitsen kaverini selkään pyytämättä anteeksi (palvelun ja ruuan taso vastasivat toisiaan). Iltashowssa näkyi laivan Ranska-teema (näkyi lähinnä paljaita pyllyjä). Enää en lähde edes nostalgian houkuttelemana risteilemään. Onneksi lensimme takaisin Helsinkiin.
Kamerasta löytyi kuvia viime heinäkuun mökkireissulta. Järvi-Suomi oli kauneimmillaan ja kuuntelimme silloin hetki sitten eronneen ystäväni kanssa Egotrippiä. Nämä olivat siis reissussa muun muassa mukana: jäätelöpallo ja grillimakkara, soratie ja koivumetsä, sauna ja järvi, lasilliset Cinzanoa ja olkihattu, paljaat varpaat ja kesätennarit, kassillinen vihanneksia äidin kasvimaalta ja Weberin grilli sekä ihana ystävä ja sen ihana pikkusisko.
Kuka on hereillä, kun YLEn AamuTV tulee töllöstä? En minä ainakaan. Onneksi TV ykkösen muotoiluun liittyvän ohjelmasarjan jutut pystyy katsomaan jälkikäteen DesignTV.fi-sivustolla. Olen nyt ahminut kaikki tähän mennessä ilmestyneet pätkät ja odotan jo seuraavaa. Arvostan sarjan puhetyyliä ja näkökulmaa. Se on realistinen, mutta samalla hyvin optimistinen.
Jos joku on aamuvirkku, televisio kannattaa avata aina torstaisin kello 6.55 tai kello 8.25 (uusinta). Kanavaksi siis YLE TV1.
Outoa. Tänään oli viimeinen päiväni vanhassa työpaikassani. Ikävä tulee, mutta odotan samalla myös uutta. Sain läksiäislahjaksi maailman kauneimmat villatumput sekä ihastukseni Harri KoskisenLantern-lyhdyn. Nöyrimmät kiitokset. Joo ja tiedän, että vastavaloon ei saa kuvata, mutta kuvasinpa silti.
Jotenkin hulvaton ja kepeä olo kuitenkin. Ihan kuin tässä musiikkifilmissä. Hei tanssitaan tyypit!
Itselläni on vaaterekki, joka on teetetty isäni ohjeiden mukaan vesijohtoputkista. Rekistä pitääkin ottaa joku päivä kuvia, kun valoa on tarpeeksi. Varsin tyylikkäässä The Brick House -blogissa samoista metalliputkista on tehty hyllystö. Esitin idean jo isälleni. Sanoi, että piece of cake. Ohjeet löytyvät blogista.
Viime helmikuussa vedin hepulit YTV:n jätehuollolle. Nyt ei ole voinut enää moittia! Kierrätyspisteiden viereinen puisto on kunnostettu ja samalla myös säiliöt on uusittu. Aika hienoa!
Jälkeen
Ennen
Jälkeen ja ennen kuvat on otettu kännykkäkameralla. Puhelimet ovat eri mallia ja sen kyllä huomaa.
Talouselämän uutiskirjeen juttu hauskutti: Tukholmalaisen metroaseman rappuset on muutettu jättimäiseksi pianoksi. Mainostoimisto DDB:n ja Volkswagenin toteuttama kampanja lisäsi rappusten käyttöä 66 prosenttia. Matkaan ensi viikonloppuna Tukholmaan. Ehkä vedän konserton silloin.
Jos jollakulla on “oh niin” uuvuttavan iso talo ja kerrosten välillä “ah niin” ankeita rappusia, tee sisäkkösi elämästä lystiä. Anna hänen ravata rappusia ylös ja alas pianon koskettimilla.
Bongasin Luksus-blogista jutun uudesta Tunnista designklassikot -kirjasta.
