Kulta olet ihana
Julkaistu: Elokuu 17, 2009 | Aiheet: Keittiö, Omat kamat | Avaisana(t): Flow, Keittiövälineet, Klassikko, Le Creuset, Lily Allen, Makutakuu | 18 Kommentit »Olen odottanut sinua pitkään. Lupaan pitää sinusta hyvää huolta elämäni loppuun saakka. Uskon, että yhteiselomme tulee olemaan mutkatonta, kunhan opin tuntemaan sinut tarpeeksi hyvin. Viini-lehden sivuilta löytyy erinomainen esittely Le Creuset -tuotteista. Tervetuloa rakas kotiin.
Flow-festareilla ennen Lily Allenin suloista keikkaa nautittu Makutakuun luomupalapaisti sinetöi ostopäätöksen. Jos teillä on tiedossa tälle kaunottarelle sopivia hyviä reseptejä, otan niitä mielelläni vastaan. Viikonloppuna olisi tarkoitus testata pataa ensimmäistä kertaa.
Ei vastaavanlaisia kirjoituksia.
Mikä ihanainen on kotiisi löytänytkään.
Minulla on ollut haaveissa ostaa samanlainen, mutta olisin halunnut sen turkoosin värin. Se taisi pahus vaan olla kausiväri, enkä ole sitä mistään löytänyt. Le Creusetin omilla sivuilla on muuten herkullisen tuntuisia reseptejä maistuviin pataruokiin.
Nyt mietin, mihin väriin sitä päätyisikään…
@Tuikku: Turkoosi oli myös oma tämän hetken värisuosikkini. Halusin kuitenkin tuon klassisen punaisen. Se on varma valinta. Siihen tuskin kyllästyy, vaikka en tiedä, voiko kattilaan/pataan/yms. vastaavaan tylsistyä. Tärkeintä on tietenkin toiminnallisuus. Pitää tutustua noihin resepteihin. Enpä huomannutkaan lukea niitä. Kiitti vinkistä!
sama pata se keikkuu ostoslistalla täälläkin, vaikka rehellisyyden nimissä se saisi suorittaa keittiössämme koristeen virkaa.
takuuvarma klassikko, vaikka kyllä mulle sarpanevankin pata kelpaisi. oijoi, syksy ja kauan muhineet pataruoat – parhautta!
Tuikku: Decanterista saa turkoosia.
esba: Nyt on vasta _ensimmäinen_ LC hankittu. Seuraavaksi eri koko ja väri
Niitä kun riittää…
Mulla on tuo sama pata ja sama kokokin. Isompaa, vaikka tarvitsisinkin tuskin ostan, valurauta on jo itsessään niin painavaa, sitä viiden litran pataa lihasisällöllä nosta enää hellalta kuin voimamies!
padan mukana tulee käyttöohje ja se on minusta kyllä hiukan eri kuin Viinilehden monikäyttöisyyden ylistys. Tuon emalipinnan padan sisältä saa kyllä mustaksi ja palaneeksi ja jopa rikki, jos siinä ruskistaa, se ei oikein kestä kovia paistolämpötiloja. Palapaistiin esim. otan lihaan ja muuhun tarvittavaan pinnan erillisellä paistinpannulla. Enkä myöskään laita aarrettani tiskikoneeseen, se nyt on saletti.
@Spots: Sarpaneva olisi ollut myös kiva, mutta itse en halunnut puuosaa. Tuon muovikahvan pitäisi kestää 190 astetta ja eipähän pataruokia sitä kuumemmassa ikinä poroteta – taitaa n. 150 astetta riittää.
@Jukka: Lähdetään tästä ja edetään sitten mahdollisesti uusiin hankintoihin! Parilapannua jo Stokkalla himittelin. Sellaista kun meidän taloudessa ei ole ja varsinkin näin syksyllä tulee olo, että haluaisi elää kevyemmin ja välttää ylimääräisiä rasvoja.
@Krisu: Mietin myös, että olisiko pitänyt ottaa isompi pata, mutta tuumasin, että ehkä tämä riittää – ainakin tällä erää. Konsultoimme poikakaverin siskoa, jolla on sama pata, sekä heidän äitiään, joka on superkotikokki. Kiitti vinkistä: Tiskikone jää varmasti minultakin väliin, mutta tuon ruskistuksen olisin tehnyt varmasti padassa. Mutta kuten sanottua – pitää tesmata ja kokeilla sitten viikonloppuna!
Sarpanevan puinen kahva on irrotettava koriste, joka laitetaan paikalleen kun pata laitetaan hyllyyn. Ei sitä käytössä tarvita.
Onko tuo muuten 29 cm ovaalipata?
Kyllä emalipadan pitäisi ruskistukseenkin sopia. LC jopa kehottaa siihen: ”Enamelled cast iron is just as efficient for traditional slow
simmering as it is for high surface temperature searing – the
choice of use is yours.”
@Jukka: Aaa… Ei kun pyöreä. Mietin ensin myös ovaalia, mutta ajattelin, että mitenköhän se sopii uuniin kätevästi. Siksi siis pyöreä.
Eikö se Sarpanevan padan puinen kahva ole tarkoitettu sen kannen nostamiseen? Sen kannen nosto on hankalaa, koska uunin jälkeen se on äärimmäisen kuuma. Olen ymmärtänyt, että sen kahvan toinen funktio koko padan nostamisen ohella, on kannen nostaminen kärjen loven avulla.
Niin, ja kiitos Jukka tuosta Decanter-vinkistä. Pitää kipaista sinne
Onnea uudelle perheenjäsenelle ja iloista pitkää yhteiseloa!
Lihojen kärisyttäminen käypi LC:ssä oikein hyvin – siitähän sitä makuakin ruokaan tulee. Kandee vaan olla haukkana puulastan kanssa, ettei jäljestä tule sitä mustaa. Kun suhteenne syvenee ja opitte LCnne luonteen, niin hommasta tulee ihan helppo nakki.
Alkuun pääset vaika tällä: perusjuureksia, sipulia, lapaa tms (unohda kallit lihaköntsät), lihalientä, punaviiniä, pippuria ja laakerinlehti.
Ja ainakin kolmisentuntia uuniaikaa.
Huikka, jos haluat muita- tai kasvisohjeita. Naapurissa on vino pino.
@Tuikku: Joo eikun Decanteriin. Me ostimme omamme Stokkalta. Ei jaksettu mennä enää D:hen, kun kerran punainen oli ajatuksissa.
@Pede: Ajattelin testata Olivia-lehden burgundin pata -reseptiä. Sunnuntaina todnäk, kun nyt on ohjelmaa pe, la. Ja thänks, pitää tutkia reseptikirjasi!
<3. Sain omani äidiltä valmistujaislahjaksi 1996; ensin mietin että miksi "kattila", mutta käytössä pata on ollut korvaamaton. Onnea siis!
@I May Say: Kiva kuulla, että padalla on tyytyväisiä käyttäjiä. On hienoa kuulua kohta niiden joukkoon. Pata jää tänään sittenkin testaamatta. Menee ensi viikonloppuun.
Hokasin tossa just, että esim. tommonen 22 cm/3,3 l pata on Stockkalla 145 e, kun se on Decanterissa 172 e. Miksiköhän näin? Decanter kun on ainoa maahantuoja. Stockka trokaa noita jostain muualta
@Jukka: Oho! En edes vertaillut hintoja. Menin vain suoraan Stokkalle. Puolisukulainen osti padan Stokkan kanta-asiakasalesta viime vuonna ja sai myös prosenttialennuksen. Siihen olisi ehkä voinut odottaa, mutta kun ei voinut
[...] Le Creuset -pataa testattiin ensimmäistä kertaa tasan viikko sitten. Valmistin kaverini läksiäisateriaksi Jamie Oliverin kanapataa. Kaunista ja todella maukasta! Kuva unohtui tietenkin ottaa. Reseptiä on kehuttu muun muassa Puoli kiloa voita -blogissa. [...]
[...] Liha Burgundinpataan haettiin Hakaniemen Kauppahallin Reinin Lihasta, missä se myös ystävällisesti paloiteltiin. Resepti muodostui Stockmannin ja Olivia-lehden reseptien risteytyksestä. Alkuruuaksi tarjoilin Jamie Oliverin sipulikeittoa. Kaarlo (3,5 vuotta) antoi palautteen keitosta oksentamalla ruokapöydässä. Olen aika urpo lasten kanssa. Aivan, lapset eivät tykkää sipulikeitosta. Padasta tuli onneksi mahtavaa ja herkkusienet maistuivat myös pikkumiehelle. Ruoka valmistettiin Le Creuset -padassa. [...]