Itsensä palkitsemisen logiikka
Julkaistu: toukokuu 18, 2009 | Aiheet: Keittiö | Avainsana(t): Keittiövälineet, Mastard | 9 Kommentit »Tapanani on palkita itseäni hyvien suoritusten jälkeen. Olen käynyt tästä nyt monien ihmisten kanssa keskusteluja ja yli puolelle kommentoijista käytäntö on ollut vieras. Luulin, että totta kai kaikki motivoivat itseään pienillä tai isommilla porkkanoilla aina silloin tällöin. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?
Olin hetki sitten oikeutettu pieneen palkintoon. Gradusuunnitelman palautuksesta itseäni kiittäen päätin ostaa keittiöön uuden patakintaan, heh heh (paljon halvempaa kuin kenkien ostaminen)! Toivoin jo jouluna lahjaksi silikonista valmistettua Mastardin Orkaa ja nyt se on kotona. Poikakaveri tietenkin filmasi ensi kokeilun aikana, että poltti kätensä, kun otti peltiä uunista kinnas kädessä. Huippu vitsi kerrassaan. Nauroin tietenkin silti!
Tässä vielä suoraa mainospuhetta keittiovaline.fi-sivuilta:
“Silikoninen patakinnas suojaa kättä, mikäli satut koskettamaan kuumiin sähkölevyihin, uunin seiniin tai hehkuvaan grillivastukseen. Kuuma höyry tai paistaessa roiskuva rasvakaan ei pääse polttamaan ihoa. Voit tarttua hehkuvan kuumaan ritilään tai työntää kätesi kiehuvaan kattilaan hanska kädessä. Kinnaskädellä voit vaikka kohentaa takkapuita tai hehkuvia grillihiiliä (what!?!).
Kintaan ja patalappujen puhdistaminen on vaivatonta: huuhtaise hanan alla tai laita astianpesukoneeseen. Silikoni on materiaalina erittäin hygieeninen: kinnas ei ime nesteitä tai likaa, koska materiaali on tiivistä eikä huokoista.
Kintaat ja patalaput on valmistettu kestämään jatkuvaa ammattikäyttöä. Erikoissilikoni ei haurastu eikä rappeudu kuten esim. kumi. Mallisuojattu design. Valmistaja noudattaa ISO 9001 -laatujärjestelmää.”
Samanlaisia kirjoituksia:
Tuttu logiikka täälläkin.
Ja mikä sen parempaa jos pienillä porkkanoilla saa isompia ja tärkeämpiä juttuja eteenpäin
Häh?!? Miten voi palkitsemisen logiikka olla tuntematon? Ei ymmärrä.
Kuten -T:n blogissa kommentoin, palkitsin itseni juuri vihreällä iPodilla rankkojen työjuttujen jälkeen. Eilen palkitsin itseni melkein puolen vuoden työraporttien tekemisestä (niiden, jotka pitäisi tehdä päivittäin…) Fazerin suklaa-vadelmakakulla (palalla). Palkinto päivässä pitää motivaatiota yllä…
@T: Tismalleen näin!
@sitruuna: Sitä myös ihmettelen!!! Itse olen tässä ajattelussa aika HC. Palkinto voi myös olla se, että tekee ensin tyhmät työjutut, minkä jälkeen voi palkita itsensä ja siirtyä tekemään kivempia työhommia. Tajusin, että jäsennän tekemiseni pitkälti tämän logiikan mukaan. Suklaakakku tuohon edelliseen esimerkkiin on hyvä palkintoketjun huipentuma!
Kyllä meilläkin “harrastetaan” itsensä palkitsemista. Sekä minä että mies.
Samoin meillä palkitaan itseä (?). Ihan normi käytäntö
@Funktionalisti: Oma poikaystävni ei ymmärtänyt asiaa. “Ostan jotain, jos haluan jotain” on hänen taktiikkansa.
@Anu: Samaa mieltä!
Täälläkin palkitaan. Ei ole parempaa tekosyytä hankkia jokin turhake – ja turhakkeen sen pitää olla, oli sitten kakkupala tai vaatekappale. Tai vaikka Tuplakupla. :cD
Hauska kuva!
Ja nimenomaan asioita ostetaan palkitsemiseen. Aina löytyy ostohetkellä joku pikkujuttu, jota voi käyttää vähintäänkin tekosyynä.
@Anna: No niin. Onhan meitä palkitsijoita nyt näemmä jo monta!
@Tiina: Kiitti. Poikakaveri nappasi kuvan digipokkarillamme. Palkitseminen on hyvä tapa oikeuttaa hankintoja/hemmottelua hyvällä omallatunnolla!