Paljonko painat?

Punnitsen itseni muutamia kertoja vuodessa vanhempien luona kylässä tai kuntosalilla. Koen, että vaatteet ja silmät riittävät kertomaan, mihin suuntaan paino on mennyt. Viimeisten vuosien ajan kehitys on ollut maltillisesti nousujohteista. Se taitaa liittyä tähän niin sanottuun aikuistumiseen. 30-vee lähenee ja se kyllä sopii minulle.

Jos kuitenkin ostaisin puntarin, se olisi todennäköisesti Dualitin (jälleen!) retroklassikko. Helsingissä puntareita myy ainakin Zarro.

Raitoja matoissa

En kaipaa mattoja lattialle. Tämän hetkisessä asunnossa niitä on kaksi. Seuraavaan kämppään en halua yhtään mattoa. Näitä yksinkertaisen graafisia mattoja katsellessa ajatukset alkavat harhailla. Ehkä edes ruokapöydän alle? Miten se Ikea aina osaakin?!?!

Tässä on 1. vaihtoehtoni, Jorun-matto (beige, tummanharmaa):

Tässä puolestaan 2. vaihtoehtoni, Stockholm-sarjan Rand-matto (musta, luonnonvalkoinen):

Ja tässä vielä 3. vaihtoehtoni, Alvine Triangel -matto (musta, luonnonvalkoinen):

Fantasiamaailman tulipesä

Nyt mennään överiksi. Olen 95 %:n varma, etten tule IKINÄ omistamaan kotia, johon voi asentaa takan. Eniveis asiaan: Löysin tässä kuussa pikkuruisen esitteen usean sisustuslehden välistä. En yleensä räplää lehtien liitteitä, mutta nyt tartuin lehdykkäään. Ehkä söpö koko kiinnosti ja se, ettei kannen kuva kertonut, mistä esitteessä oli kyse (mainostoimiston hapatuksia).

A-haa! Esite käsitteli yllättäen takkoja, tarkemmin ottaen Nunnauunin takkoja. Brosyyrin toiseksi viimeiseltä aukeamalta (selasin mainoksen loppuun) löytyi pökerryttävän näyttävä Vela-takka. Luomus on jotain ihan muuta kuin kotiseutuni pyöreälinjaiset perinnetakat. Hain hypnotisoituneena lisätietoja Nunnauunin sivuilta. O-ou. Esitteeseen on tullut snadi moka: Figuro-designmallistoon kuuluvan takan oikea nimi on ilmeisesti Bela. Vaan eipä mitään, komea se on edelleen.

PS. Nunnauuni.nu-sivustolla voi testata, miltä oma suosikkitakka näyttää, kun kuvaan vaihtaa seinän kuvioinnin, tuolin ja muun huoneen sisustuksen (tyynyjä, nalleja yms.) Tässä oma versioni Bela-takan ympäristöstä.

Lankkua ja laminaattia

Valkoinen lattia avartaa pientä asuntoa. Lattia voi olla joko kokopuuta, parkettia tai laminaattia. Parkettilattiat ovat kalliita. Toisaalta aitoa puuntuntua ei voita mikään. Laminaattilattia on kuitenkin kestävämpi, ja imitaatiot ovat nyt jo melko aidonäköisiä. Kävin läpi eri valmistajien lattiavalikoimia.

Timberwisen lankkuparketit ovat ilmeisesti omaa luokkansa – niin laadun kuin hinnan suhteen. Harjattu Tammi Classic -parketti on kyllä aika herkku.

Erikoisparketti.fi-sivuston vaalea  Magnum-valmistajan lankkumallinen lautaparketti on 205 mm leveä! Kyllä kelpaa. Hinta on n. 65 €/m2.

Laminaattien osalta huomioni kiinnitti Värisimän Luxfloor LX 8.00 -laminaatti. Hinta on parkettiin verrattuna jo ihan eri luokkaa: OVH 15,90 €/m2.

Laminaattilattiat kuuluvat myös sisustusjätti Ikean valikoimiin. Tundra-laminaatti on todella edullista. En kuitenkaan ehkä itse uskaltaisi hankkia sitä kotiini. Onko jollain kokemuksia Ikean laminaattien laadusta? Parilla keskustelupalstalla kaikkein halvimmat laminaattilattiat ovat saaneet melko rankkaa kritiikkiä. Tästä ei kai lattia enää joka tapauksessa juurikaan huokene? Ikean laminaatti maksaa 8,95 €/m2.

Käsittelemätön parketti, joka maalataan valkoiseksi, on tämän hetkinen suosikkini lattiamateriaaliksi. Sekään ei taida olla ihan halpa ratkaisu. Löysinpä muuten Suomela.fi-sivustolta lattian valintaa ja hintoja käsittelevän lyhyen mutta informatiivisen opastustekstin. Jos kiinnostaa, käykää kurkkaamassa!

Luontoaiheet hallitsevat tapeteissa

Barokkityyliset kuosit jylläsivät tapeteissa vielä tovi sitten. Nyt kuvioissa on siirrytty luontoaiheiden kuvaamiseen. Sisustustoimittajien suosikki Cole & Sonin Woods-tapetti avasi omat silmäni noin kaksi vuotta sitten. Koivumaisema vetoaa suomalaiseen. Vai mitä mieltä olette?

Myös Boråsteperterin monissa mallistoissa luonto on nyt vahvasti läsnä. Carl Von Linné -nimikkomallistossa ruotsalaiset suunnnittelijat ovat luoneet kasvikuvioisia tapetteja luonnontieteilijän elämäntyötä kunnioittaen.

Myös Värisilmän Nordic Leaves -tapettimallisto on poikkeuksellisen raikas. Värit ovat rohkeita, mutta koska itse aihe on pelkistetty, kokonaisuus toimii. Malliston lifestyle-kuvat ovat kerrassaan herkullisia. Ehkä designtuoliklassikoissa on tiettyä vetovoimaa?

Askartelepaskartele Norm 69

Norm 69 -valaisin edellyttää pikku puuhailua. Nimensä mukaan valaisin kootaan 69 osasta. Kasaamiseen ei kuitenkaan tarvitse liimaa tai työkaluja. Orgami-taidoista on sitä vastoin hyötyä: valaisin syntyy muovipaloja taittelemalla.

BTW Norm 69 -valaisimet killuvat tässä Verner Pantonin Panton-klassikkotuolien yllä. Vaikka olenkin muovituolien ystävä, Panton-tuoleista en pahemmin perusta. Pidän enemmän Charles ja Ray Eamesin DSR-tuoleista. Monet ravintolat suosivat kyseisiä tuoleja sisustuksessaan – myös Ravintola Teatterin Wine & Deli -salaattibaari.

Kaakelit ovat hanurista

Keittiökaappien välissä oleva tila laatoitetaan yleensä kaakeleilla. En tykkää kaakeleista yhtään. Asentaisin itse välitilaan lasia tai… betonia! Ohessa malliesimerkki toteutuksesta. Huomaa myös Dualitin ihana paahdin. Taso on todennäköisesti Stalan. Ai kun se on kaunis. Ja myös kallis.

Täytyy sittenkin vähän pehmentää. “Italialaisvaikutteiset” laatat olisivat ok (ks. myös ihanat Tolixin baarijakkarat!!!). Kuva on mainiosta Livingetc-lehdestä. Huomasin juuri kuvaa etsiessäni, että lehden numerosta (aina edellisestä numerosta) on saatavilla näköislehti. Kannattaa tutustua.