Comfort food, comfort clothes. Se taitaa olla marraskuun teemani. Pitää olla lämmintä, ja kiristää ei saa. Olen itsekin hämmästynyt asuni värikylläisyydestä. Päällä on punaista! Alan ilmeisesti hiljalleen toipua musta-valkoinen-harmaa-vammastani.
PS. Kun ostin kuvassa näkyvän villapaidan Vallilan kipputorilta, stylisti Minttu Vesala letkautti naapuripöydästä, että neule päällä soi tämä biisi. Ok, ostan ajatuksen. Glögejähän tässä on jo lupa keitellä.
Livenä Ressun ja Jussin näki eilisessä Maria!-showssa. Jos ette nähneet, käykää Nelosen Ruutu.fi:ssä. Mikä fraseeraus ja voima! Jösses, mitä kultapojuja!
Näitä veivattiin nuorisotaloilla 90-luvun alussa. Valtakunnan tähdet saapuivat maakuntiin, lasilliset Pink Catia nautittiin tilausbussissa ja nurkissa imettiin fritsuja kaulaan. Olen vanha, ja Jussi on siis jo vaari.
PS. Tämän blogin sisällöt ovat satunnaisesti alkaneet harhailla muuallekin kuin sisustukseen. Päätin, että karatkoon. Pääjuttuna kuitenkin ehdottomasti se sama tuttu.
Kotiesittelyissäkin vilisi fantsuja juttuja. Yllätyksenä hoksasin, että myös avosiipan kaverin koti oli ikuistettu lehteen. Olen kuullut moneen kertaan, että tykkäisin varmasti asunnosta. Ei mennyt se veikkaus mönkään. Martin lisäksi muuan tyylikäs muotibloggaaja oli avannut kotinsa ovet toimittajalle. Komea koti sekin.
Ja nyt tämä ruudun tuijottaja alkaa lukea tenttiin. On nimittäin kyseessä n:nen vuoden yliopisto-opiskelijan viimeinen kirjatentti. Ikinä. En ole tehnyt yhtään opintosuoritusta 4 vuoteen. Yritän motivoida itseäni valmistumattomuuden häpeällä: ”Olet nolo, tee jotain”.
Kaikki värit käyvät. Tätä saa myös jalkavalaisimena. Kyseessä on, oh so stylish, Flosin Tab T. Lyhyt juttu on usein kaunis. Eli tämä tarina on erittäin kaunis. Niin ja Tab T ei ole edes kallis. Sen hinta on juuri nyt alle 100 egeä AmbienteDirectissä.
Oh hai! Meh lovez fun and peeing all ouver the pleiz. Uh, distroing stuf iz hard work. Always bisnez before plesure. Egzausting, I tell yoo. Now I sleep, bye.
Kiitti Iines, että tuhosit ruman eteisen maton. Se saikin lähteä rozkiin. Muita koiruuksia löytyy I Has A Hot Dogista. Ja arvonnassa muistikirjan voitti Elisabet. Congratz Liz girl.
En tajua. Miksi ruokakaupoissa tietyt elintarvikkeet pistetään aina piiloon? Rrrrrrrrrraivostuttavaa. Lähes jokaisessa tuntemattomassa kaupassa joutuu joka kerta etsimään pinjansiemeniä laittoman kauan. Myös kananmunien löytäminen vie liikaa aikaa. Tyhmät ja tuhmat munat! En tykkää teistä.
Pistetäänkö pikkugallup pystyyn: mikä on mielestäsi ärsyttävin elintarvike, joka kätkeytyy täysin tarkoituksella, siis ilkeyttään, hyllyriveihin ja tekee kauppareissusta kiukkukeikan?
Katsokaas tätä ilmestystä. Tulee vähän mieleen myös tämä tupa. Seinästä seinään ulottuva kaapistorivi on huippu – puu materiaalina on alkanut kiehtoa yhä enemmän. Laminaattia ja lastulevyä on nykyään kaikki paikat täynnä. Viilua tuokin todennäköisesti vain silti on.
Mitäs tykkäätte?
PS. Arvonta-aika on nyt päättynyt. Voittaja ratkeaa viikonloppuna. Sori, olen nyt vähän hidas.
Kirjamessuilla tulee käytyä melkein joka vuosi. Tällä kertaa visiitti oli tukala. Tajusi taas oman vajaavaisuutensa: Pitäisi lukea kaunokirjallisuutta. Pitäisi lukea ammattikirjallisuutta. Koko ajan. Kehitys kehittyy. Elinikäinen oppiminen ja niin edelleen. Huoh. Mieli palasi Viini, ruoka & hyvä elämä -messujen puolella. Siellä juotiin lattea, rouskuteltiin Fazerin jädemurusia jädellä ja poltettiin suita habanero-chilichipseillä.
