Kivat ystävät laittavat kivan asuntonsa vuokralle noin 15.2.–15.4. tai joustavasti sopimuksen mukaan. Ja kuulemma kohtuuhinnalla. Pistä viestiä kanninen.satu@gmail.com, jos tarvetta.
My friends are renting their apartment for few months.
Minä tykkään berber-matoista ja sitten minä tykkään näistä värjätyistä vintagematoista. Tykkäättekös te? Nämä ovat Loom Rugsin.
Hitto vie, kun ovat niin kalliita. Tietääkö joku, onko tämän tyylisiä myynnissä jossain pk-seudulla?
Over dyed vintage rugs by Loom Rugs. Likes.
Sukkien lajittelu on vastenmielisin kotityö. Jos yksi vihaa sitä syvästi ja toinen on hieman värisokea, niin tämä on tulos. Kuukausien perkaamaton sukkapainajainen.
Pakko luopua sukkaperiaatteestani – jatkossa ne voivat olla muitakin kuin mustia. Ei tästä muuten mitään tule. Happy socks, happy Essi.
PS. Eikö olekin kaunis jalka tuossa Itomaki-pöydässä. Täälläkin se näkyy.
I hate sorting socks. Have to buy Happy socks in the future.
No niin! Katsokaas, mitä herkkuja on tiskissä 28.1. ja 29.1. M.Helanderilla.
Vaikka olen kytännyt näitä huutokauppalistoja liian pitkään, en ole ikinä uskaltautunut paikan päälle. Leffoissa käy aina niin, että huutaa vahingossa jonkun kalliin jutun. Että se käsi vaan nousee ylös.
Olen muutenkin ostolakossa. Ja yritän saada taas arkea balanssiin. Töissähän sitä on illat istuttu, niin siksi ei ole kuulunut.
Rentoa vloppua! Ja iso kiitos tsemppiviesteistä. Ne olivat jääneet tuonne roskapostisuodattimeen: mikä virhe, ja vieläpä noin tärkeiden viestien kohdalla.
Aamun kauneimmat Suomi-designjutut olivat Jennin REVS, mustaherukkasmoothieni (ok, ei näytä hyvältä, mutta on hyvää) sekä WDC Helsinki 2012:n virallinen, Iittalan Kotikaupunki-muki. Miten symppis! Italiaa edustivat Georgio Armanin GA 828:t. Terveisiä Tylypahkasta. Jos joku kiusaa noista, lyön sauvalla.
Muki kotiutui Kauko-kahvilasta, jossa kävin duunikaverin houkuttelemana. Kahvila osoittaa designin merkityksen: kun hommia ei ole suunniteltu oikein, roskapönttö aukeaa säärille, sokeri ei tipu kahvikuppiin ja lautasliinaa takertuu annostelijaan.
Kahvilan muotoiluun voi osallistua myös reaaliaikaisesti verkossa: mm. palveluun, ääniin ja kalusteisiin. Yritin käydä klikkailemassa, mutta sivuilla oli juuri nyt kova ruuhka. Yllättävän koukuttavaa seurata, mitä siellä tapahtuu.
Kahvila löytyy Forumin 2. kerroksesta. Ilmaista kaffetta tarjolla! Tosin vain yhtä sorttia, kun sitäkään ei ole tarkoituksella mietitty.
PS. Näittekö eilen, kun Kymmenen uutisten Tommolan Kauko-kevennyksen jälkeen Pirjo ja Keke hassuttelivat tuolilla? Eipä mitään, naurettiin täälläkin. Jotta kaikki on taas ikävien uutisten jälkeen valtakunnassa ok.
Lissabon oli rappioromantiikkaa kauneimmillaan. Palácio Ramalhete oli helvetin upea ja palvelu erinomaista. Kiva olla pienissä, itsenäisissä hotelleissa, joissa näkyy paikallista mennyttä aikaa.
Sikäläistä ruokaa ei valitettavasti voi kehua, vaikka yritettiin kaikenmoista. La Brasserie de L’Entrecôte oli silti täysi 10. Mies valitsi.
Korkkihan on nyt aika pop materiaali. Käytiin Lissabonissa Cork & Co:ssa. Tiesittekö, että Portugali tuottaa yli puolet kaikesta maailman korkista ja noin kolmasosa kaikista korkkimetsistä sijaitsee siellä? Materiaalia siis on. Vielä kun saataisiin tuo design kohdilleen. Yhden pussukan tuolta ostin.
Lontooseen mennään The Rookeryyn. 1-vuotishääpäivän kunniaksi siis. Jatkamme hotellin suhteen samalla teemalla. Se tuntui hyvältä. Meillä oli paras loma ikinä.
Taitaa olla liikaa luvattu. Blogia silti saman verran kuin ennen.
Päivitin äsken LinkedIn-profiiliani.
Jyväskylän yliopisto
Speech Communication
2001–2012 (expected)
Mutta olen minä niitä töitä kovasti tehnyt. Ahkera ihminen olen yrittänyt olla. Kattellaanpa taas tänä vuonna.
Tein kuitenkin jo viime lokakuussa yhden ihmeen. Lopetin vuosia jatkuneen satunnaisen röökaamisen ihan kokonaan. Luin sen ärsyttävän jenkkihöpöhöpö-kirjan: Stumppaa tähän toimi silti. Jos tämä olisi toinen iloinen jysäytys.
I can do it, yes?
PS. Lilyn puolella kivat sisustusbloggaajat kertovat suosikkijutuistaan. Minäkin turisin.
♥
